Mahdollisten tekstiviestien työpaja

Keittiömme vastaanotti eilen mielenkiintoisen vieraan, kongolainen teatteriohjaaja Hugues Serge Limbvani tuli käymään. Serge viettää niin liikkuvaista elämää, että meikäläisellä taitaisi tulla paha väsymys moisesta ruljanssista, vaikka mielenkiintoisilta herran vaiheet vaikuttavatkin.

Serge kertoi vetäneensä workshoppia kalifornialaiselle teatteriryhmälle, jolla alunperin oli kaikki tekniset keinot käytettävissään. Varsinaisen ohjaajan ohjaus oli kuitenkin jäänyt jollain tapaa latteaksi, näyttelijät eivät olleet saavuttaneet sellaista kosketusta tunteisiinsa, joka olisi saanut heidät heittätymään ja uskomaan suoritukseensa. Serge oli tehnyt workshopissa hyvin minimalistisen rinnakkaisohjauksen, keskittynyt näyttelijöiden kanssa roolihahmojen tunnetiloihin ja onnistunut löytämään samaan esitykseen tuoreutta ja elinvoimaa. Mietimme, kuinka käytettävissä olevien resurssien runsaus joskus latistaa prosessia, tarjoaa liikaa valmiita mahdollisuuksia; ja kuinka keinojen niukkuus voi taas tuoreuttaa ja kiihottaa mielikuvitusta, pakottaa etsimään ratkaisuja.

Mahdollisen kirjallisuuden työpajaksi itseään nimittänyt kirjailijaryhmä OuLiPo toimi samalla periaatteella 60-luvun Ranskassa. Sääntöjen ja rajoitusten avulla kirjallisen ilmaisun piti hakeutuman neitseellisille uomille. Luovuutta edistävänä lisävaikeutena saattoi olla vaikkapa kielto käyttää e-kirjainta romaanissa.

Blogikirjailuaankin voisi tietysti piristää asettaa oulipomaisia reunaehtoja.Toisaalta kännykkäni oikuttelee jo valmiiksi OuLiPon väreissä, keskirivin näppäimet eivät toimi. Ilmeisesti Cannesin reissulla intensiivisesti seurattu tekstiviestiliikehdintä toi Nokian suorituskyvyn vastaan suolaveden siedon suhteen. Tekstiviestien kirjoittamisesta on tullut melkoista taiteilua. Kokeilkaapa itse kirjoittaa omaperäinen ja vivahteikas lemmenviesti käyttämättä kirjaimia a, b, c, j, k, l, t, u ja v. Olisikohan tämä kutsu kilpakirjoitukseen?