Antimaterialistinen vapautusliike

Vanha nuutunut pois, tilaa uuden tulla! Väljyyttä, vaihtuvuutta!

Kyse ei ole vallankumouksesta tai uudesta kirjallisesta liikkeestä vaan vaatehuoneen siivouksesta. Nyt se on tapahtunut, iso luuta heiluu. Heittelen menneitä tunnelmia lattialle, käyn läpi lähihistoriaa.

Pois joutavat ne villapaidat, joissa toissa talvena itkin yksinäisyyttäni. Pois se mekko, jota käytin kolme vuotta sitten erään laihdutuskuurin päätteeksi. No, ne kilot ovat tulleet takaisin, taisivat tulla jo pari kuukautta myöhemmin. Pois saavat mennä myös tuttujen lahjoittamat vaatteet, joissa en koskaan ole tuntenut oloani kotoisaksi. Pois myös liian suuret housut, jotka kerran erehdyksessä kirpparilta hamstrasin. Poistolistalle joutuu ikävä kyllä myös lempparitoppi, joka on kulunut paljosta käytöstä nuhjuiseksi. Hyvästi, olipa monesti kivaa yhdessä, Manu Chaon rytmeissä.

No niin, nyt on aimo säkillinen vietävää slovakialaiselle kirkolle. Kirkko jakaa vaatteita vähävaraisille; alkoholisteille, köyhille lapsiperheille ja kadun kasvateille. Tulevatkohan tutut vaatteet joskus vastaan ihmisvilinässä?

Miten terapeuttista siivous voikin olla! Parasta kaikessa on tunne siitä, että vapautuu taakasta, että elintila laajenee kun saa poistaa tavarakuormaa ympäriltään. Jos poisheittäminen on näin mahtavaa, miksi ihmeessä sitä materiaa tuleekaan kasattua esteeksi? Nyt kyllä rupean entistä tiukemmaksi sisäänottokriteereissäni. Tarvitaanko tätä todella? Tai ainakin, minkä tällä voisi korvata?

Onneksi joulu ei tänä vuonna aiheuta ylimääräistä stressipiikkiä tavara-ahdistuksessa, sillä päätin viettää sen täällä koto-Pariisissa. Täällä olen suojassa sukulaisten hyväätarkoittavilta lahjuksilta, jotka muuttuvat pian paketista poistamisensa jälkeen ongelmajätteeksi. Inhon väristyksin muistelen menneiden joulujen pesäpallomailamaista kukkamaljakkoa, natsikirjaa, pinkkiä yöpaitaa ja pörrösukkia. Harmistuksissani, mutta tunnollisena tyttönä olen raahannut matkalaukkuni pohjalla kaikki kummajaiset kotiin ja täällä sitten istunut ihmettelemään, mitä tehdä kaikella tällä itselle merkityksettömällä.

Lahjoihin liittyy omituinen moraalinen mahdottomuus heittää niitä pois, tai minun tapauksessani kierrättää. Kuitenkin olen päättänyt, että on parempi antaa itselle hyödytön lahjaesine jollekulle, jolle siitä on iloa, kuin hillota se velvollisuudentunnosta kaappiin painolastiksi. Eikö se riitä, että olen noteerannut antajan hyvân tarkoituksen, ja että esine pääsee hyötykäyttöön?

Pyrin tästedes olemaan itse antamatta nurkkiin pyörimään päätyviä lahjoja ja suuntautumaan entistä enemmän materiattomiin lahjuksiin. Teatterilippuihin, hierontalahjakortteihin ja sen sellaisiin. Syötäviin lahjoihin; kakkuihin, itse tehtyihin hilloihin ja maustekastikkeisiin. Lupaan ainakin yrittää.