Luomistuskia

Olen yrittänyt ottaa itseäni tukevasti niskasta kiinni, jotta saisin vihdoin tehtyä sen artikkelin, jonka piti olla valmis syyskuussa. Aloittaminen tuntuu niin takkuiselta ja vastenmieliseltä, aivan kuin olisin tyhmistynyt ja unohtanut kaiken. Kaikki on sekavaa, en muista mitä oikein olin ajatellut.

Nyt vihoviimeinen deadline olisi saada artikkeli kasaan jouluksi, mutta asiat ovat vielä käymistilassa, sakkaisia ja tympeitä. Haluaisin ja tarvitsisin paljon aikaa muhitella, ensin lukea, sitten prosessoida, muokata ja korjata. Nyt ei vaan enää ole aikaa ja kauhistuttaa, mitä tästä tulee.

Minun pitää ennen kaikkea keskittyä olemaan skarppi, lusmuan niin helposti. Tulee muita asioita, joita on ehdottomasti hoidettava, nälättää yllättävän usein, väsyttää ja pitää järjestää ehdottomasti cd-hylly, ja vieläpä kiireellisesti. Lehtiäkin on luettava, ja e-maileja, eihän sitä nyt voi kokonaan leikkautua ympäröivästä maailmasta. Ja hups, yhtäkkiä onkin päivä hurahtanut, ilman että haaviin jäi montaakaan tehokasta työhetkeä.

Tiedän, että pystyn tähänkin koitokseen, en vaan haluaisi tätä maljaa juoda, se maistuu katkeralta. Tiedän senkin, että kun saan hyvän työvauhdin päälle ja alan saamaan edistäviä oivalluksia ja tekstiä valmiiksi, niin siitä tulee pirunmoinen fiilis.

Mutta millä pääsisin tämän alkukitinän yli? Tuntuu kuin teuraalle vietäisiin, niin vastentahtoista on tähän työhön tarttuminen. Tiedän, että juuri tämä malja on yksi ratkaisevista maljoista, ehkä siksi se tuntuukin niin vaikealta. Olisihan tämä ensimmäinen julkaistava tekstini, jos vain saan siitä kelvollisen. Sen jälkeen olisi jotain meriittiä esittää omalta alalta, ja jatkossa siitä voisi olla paljon apua.

Jos tämän tilaisuuden mokaan tai siis annan luisua ohi niin olen ikivihainen itselleni. Outoa, ihan kuin yrittäisin välttyä menestymästä. Terapeuttini mielesta minulla on hyvinkin taipumusta mokata merkittävän usein kun olen onnistumassa jossakin hyvin, siis estää itseäni menestymästä, pysyä nollana jommoiseksi minut on lapsuudessani luokiteltu.

Niin. Ja siinä tapauksessa, etten todellakaan saisi tekstiä aikaiseksi, minun pitäisi miettiä hyvin hyvin vakavasti mitä oikein olen tekemässä - jos ei yhden artikkelin tekeminen maistu, niin kannattaako takkuilla kirjoitustyöläisen uraa kohti.

No eipä synkistellä, vaan otetaan tanakka ja ärhäkkä ote. Kyllä se siitä.