En etsi valtaa, loistoa

Vietän joulua yksin.
Se ei ole kurja tilanne vaan tekemäni valinta. Tein ennen joulua töitä niin täydellä teholla, välillä kapasiteettini ylittäenkin, että kaipasin joululta ennen kaikkea lepoa ja rauhaa. Minut kutsuttiin aattovalvojaisiin, kiitos vain, mutta en tuntenut olevani halukas valmistelemaan jouluiltaa saatikka viettämään sitä hälisevässä seurassa.

Ei pidä ymmärtää väärin, en ole mikään jouluvastainen askeetti tai epäsosiaalinen örkki. Valitsin vain erilaisen joulunviettotavan.

Mitä sitten olen tehnyt?
Nukuin pitkään ja nautin hitaasti nautiskellen aamiaista hengellisten joululaulujen säestyksellä, availlen itsekin hiukkasen ääntäni. Sitten läksin pitkälle joulukävelylle. Otin mukaani viimeaikaisilta pitopalvelukeikoilta ylijääneitä ruokia jakaakseni niitä kodittomille. Kävelin viipyillen neljä tuntia ympäri kaupunkia, suosikkipaikoissani. Otin hiukan kuviakin.

Canal St. Martinilla oli varsinainen asunnottomien telttakylä, kymmenittäin pieniä kupoleja reunusti molemmin puolin kanaalia. Pala nousi kurkkuuni, lämpötila kieppui nollan tienoissa ja niin moni vietti tätäkin päivää ja yötä ulkosalla. Tunsin itseni riittämättömäksi pienine ruokapaketteineni. Tapasin kaksi miestä, jotka kertoivat majailevansa tällä hetkellä lähimmässä teltassa. Tarjosin hiukan nolona lohi- ja sienipasteijoitani ja porotuulihattujani, mutta miehet hälvensivät kiusaantuneisuuteni kehumalla kuinka hyvältä ne maistuivat ja kiittelemällä paketeista vuolaasti ja vilpittömästi. Jätin kaikki tarjoomukseni heille, he lupasivat jakaa niitä eteenpän koko seurakunnalle.

Jatkoin matkaani keventynein kassein ja sydämin. Jouluinen ja tyhjä Pariisi oli uudella tavalla kaunis, intiimi. Suuntasin Centre Pompidoulle ja huomasin siellä pienet joulumarkkinat. Erään artesaanin kojusta löysin yksinkertaisen, käsintaotun hopeasormuksen. Päätin ostaa itselleni joululahjan, joka muistuttaisi minua tulevinakin vuosina tästä joulusta elämäni taitekohdassa; kuinka erilaista joulua voi viettää ilman rihkamaa ja hössötystä. Kuinka yksinäisyys on nautinnollista ja kuinka lepo on tärkeää. Ja kuinka vahvaksi olen tullut menettämättä silti herkkyyttäni.

Mieleni teki falafeliä, joten suuntasin jouluttomaan juutalaiskortteliin. Nautiskelin suosikkipaikassani spesiaaliannoksen kaikilla lisukkeilla ja hörpin lämmikkeeksi minttuteetä. Oloni oli levollinen, tuntui siltä että tein juuri niinkuin piti.

Neljän tunnin ulkoilun jälkeen aloin kaivata kotiin lepäilemään. Lämmitin itseni höyryävällä glögillä ja juttelin kultani kanssa, joka oli menossa joulusaunaan. Käperryin kissan kanssa syviin ja rauhaisiin uniin.

Meditatiivinen jouluni jatkuu pian urkukonsertilla ja keskiyön messulla lähikirkossa. Kirkon jälkeen aion heti aloittaa syntisen elämän syömällä yöllä jouluherkkuja. Eikös jouluna saa yölläkin syödä?

Joulurauhaa kaikkiin tupiin ja sydämiin.